Hyvä tietää

Perunkirjoitus helpottuu ja sähköistyy vuonna 2027

Perjantai 20.11.2026 klo 14.33 - Eeva Kemppainen

Kuoleman jälkeen on toimitettava perunkirjoitus. Perunkirjoituksessa laaditaan perukirja, johon merkitään vainajan varat, velat ja kuolinpesän osakkaat. Perunkirjoitus on tehtävä myös silloin, kun vainajalta ei jäänyt varoja.

Perunkirjoitukseen on tulossa suuri uudistus. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.2.2027. Uudistus koskisi kuolinpesiä, joissa kuolema tapahtuu uuden lain voimaantulon jälkeen. Jos kuolema tapahtuu ennen lain voimaantuloa, perunkirjoitus tehdään nykyisten sääntöjen mukaan kolmen kuukauden kuluessa.

Hallituksen esityksen mukaan nykyinen kolmen kuukauden määräaika pitenisi kuuteen kuukauteen. Perunkirjoituksen voisi pitää myös etänä, esimerkiksi videoyhteydellä. Samalla kuolinpesän asiointi sähköistyisi. Perukirja laadittaisiin OmaVerossa, jossa hyödynnettäisiin viranomaisilla jo olevia tietoja vainajan varoista ja veloista. Perintövero määrättäisiin jatkossa erillisen perintöveroilmoituksen perusteella, ja OmaVerossa ilmoitus muodostuisi annettujen tietojen pohjalta.

Kuolinpesän osakkaiden selvittäminen helpottuisi uuden osakasrekisterin ansiosta. Nykyisten erikseen tilattavien sukuselvitysten sijaan tarvittavat osakastiedot saataisiin keskitetysti yhdestä rekisteristä.

Paperiasiointi säilyisi kuitenkin vaihtoehtona. Myös asianajajan voisi edelleen valtuuttaa hoitamaan perunkirjoituksen ja muun kuolinpesän asioinnin.

Perunkirjoituksen perusasiat eivät muutu: vainajan varat, velat ja osakkaat on edelleen selvitettävä. Myöskään sähköinen palvelu ei ratkaise esimerkiksi testamentin tulkintaan, lesken oikeuksiin tai ulkomaiseen omaisuuteen liittyviä oikeudellisia kysymyksiä.

Hoidamme perunkirjoituksen puolestanne sekä nykyisten että uusien sääntöjen mukaan. Ota yhteyttä.

Lähde: Verohallinto, Kuolinpesän asiointi OmaVeroon vuonna 2027, vero.fi.

Avainsanat: perunkirjoitus, perukirja, kuolinpesä, OmaVero, perintövero

Ositus kannattaa hoitaa ajoissa - avio-oikeus ei enää säily rajattomasti

Perjantai 20.11.2026 klo 14.25 - Eeva Kemppainen

Avioeron jälkeen puolisoiden omaisuus jaetaan osituksessa. Aiemmin ositukselle ei ollut takarajaa, joten sitä saattoi vaatia vielä vuosikymmeniä avioeron jälkeen. Tämä on aiheuttanut epäselvyyksiä esimerkiksi silloin, kun toinen entisistä puolisoista on kuollut ennen osituksen tekemistä.

Avioliittolaki muuttui 1.6.2026. Uuden lain mukaan avio-oikeus vanhenee kymmenen vuoden kuluttua lainvoimaisesta avioeropäätöksestä. Tämän jälkeen entiseltä puolisolta ei enää voi vaatia tasinkoa avio-oikeuden perusteella.

Muutos koskee myös ennen lain voimaantuloa päättyneitä avioliittoja. Näissä tapauksissa avio-oikeus vanhenee kuitenkin aikaisintaan vuonna 2031. Jos olet eronnut jo vuosia sitten eikä ositusta ole tehty, asia kannattaa siis tarkistaa.

Vanhentumisen voi estää hakemalla käräjäoikeudelta pesänjakajaa tai sopimalla entisen puolison kanssa kirjallisesti pidemmästä määräajasta. Tällainen sopimus on tehtävä laissa säädetyssä muodossa ja rekisteröitävä Digi- ja väestötietovirastossa ennen määräajan päättymistä.

Lainmuutos helpottaa myös kuolinpesien selvittämistä. Avio-oikeuden vanhennuttua entinen puoliso ei enää ole tällä perusteella entisen puolisonsa kuolinpesän osakas. Lisäksi kymmenen vuoden kuluttua päättyvät eräät avioliittolain mukaiset omaisuuden luovutusrajoitukset, eikä esimerkiksi entisen yhteisen kodin myymiseen enää tarvita entisen puolison suostumusta.

Avio-oikeuden vanhentuminen ei koske leskeä, sillä se koskee vain avioeroon perustuvia tilanteita eikä avioliiton päättymistä puolison kuolemaan. Muutos ei myöskään koske avopuolisoita.

Jos ositus on jäänyt tekemättä, autamme selvittämään tilanteesi ja tarvittaessa estämään oikeuden vanhentumisen. Ota yhteyttä Asianajotoimisto Kemppaiseen.

Lähde: Laki avioliittolain muuttamisesta 982/2025, Finlex.

Avainsanat: ositus, avio-oikeus, avioero, tasinko, vanhentuminen, avioliittolaki

Hallintaoikeustestamentti vai omistusoikeustestamentti?

Maanantai 19.2.2018 klo 13.49

Usein kysytty kysymys on ”Kannattaako tehdä hallintaoikeustestamentti vai omistusoikeustestamentti?”

Tämä kysymys yhtä aikaa ilahduttaa ja turhauttaa. Perintöoikeuteen erikoistuneena asianajajana ilahdun, kun pääsen käyttämään asiantuntemustani. Toisaalta turhaudun, kun en voi antaa näennäisesti yksinkertaiseen kysymykseen yhtä yksinkertaista vastausta.

Käydään läpi ensin käsitteet:

* Omistusoikeustestamentti antaa saajalle täyden määräämisvallan testamentilla saatuun omaisuuteen. Testamentin saaja voi muun muassa käyttää, myydä, lahjoittaa ja testamentata omaisuutta täysin vapaasti – onhan omaisuus testamentin täytäntöönpanon jälkeen hänen omaansa.

 * Hallintaoikeustestamentti tarkoittaa sitä, että testamentin saaja voi hallita testamentilla saamansa omaisuutta ja nauttia sen tuoton. Asunnon osalta hallitseminen tarkoittaa oikeutta käyttää asuntoa ja rahan osalta oikeutta nauttia sen tuotto eli korko. Joku toinen henkilö saa omaisuuteen omistusoikeuden.

Hallintaoikeustestamentin saaja ei ole perintöverovelvollinen. Veron maksaa se, joka saa omaisuuteen omistusoikeuden. Tämä onkin usein syy, miksi hallintaoikeustestamentti tehdään.

Omistusoikeus ja hallintaoikeus ovat testamenttien pääluokkia. Tällaiset luokitukset ovat toki tarpeen, sillä ne helpottavat asian hahmottamista. Testamenttia tehdessä ei pidä jäädä luokituksien vangiksi – ei pidä tehdä testamenttia vain valitsemalla pääluokka kuin valmis paketti supermarketin hyllyltä. Hyvin harkittu testamentti voi sisältää elementtejä eri luokista; se on aivan oma sekoituksensa.

Alla vastaan kysymykseen niin kuin sen olisi esittänyt avioliitossa oleva henkilö, jolla on lapsia.

On usein lesken edun mukaista, että leski saa hallintaoikeuden yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon. Hallintaoikeuden haltijana lesken ei tarvitse maksaa asunnon / asunnon puoliosuuden hallintaoikeudesta perintöveroa, mutta hän voi jatkaa omassa kodissaan asumista. Leski vastaa lähtökohtaisesti asumiskustannuksista eli mm. vastikkeista ja kiinteistön juoksevista kuluista. Tällaisessa tilanteessa testamenttiin on kuitenkin hyvä lisätä määräys siitä, että leski voi halutessaan vaihtaa asuntoa. Nykyinen asunto voi olla leskelle epäsopiva mm. silloin, kun sen asumiskustannukset nousevat liian korkeiksi, asunto on liian suuri tai vaikeahoitoinen, asunto ei ole esteetön tai se sijaitsee kaukana läheisistä.

Entä kesämökki? Ensimmäinen ajatus on helposti se, että leski saa kesämökkiin hallintaoikeuden ja lapsille jäisi omistusoikeus. Hallintaoikeuden haltija vastaa kuitenkin lähtökohtaisesti juoksevista kuluista ja tavanomaisesta kunnossapidosta, kuten kiinteistöverosta, tie- ja jätemaksuista ja rakennusten ylläpidosta. Testamentissa voi määrätä kustannuksista toisin. Kohdistuuko kustannusvastuu tällöin oikein verrattuna käyttöön?

Rahavarojen hallintaoikeuden ja omistusoikeuden antamista eri tahoille kannattaa harkita tarkkaan. Rahavarojen hallintaoikeus tarkoittaa oikeutta varojen tuottoon, joka voi jäädä pieneksi. Kun hallintaoikeus ja omistusoikeus ovat eri tahoilla, kukaan ei voi käyttää varoja, ja samaan aikaan inflaatio nakertaa pääomaa.

Kenelle rahavarat sitten kannattaisi omistusoikeudella testamentata? Leski voi saada perintönä tai testamentilla omaisuutta omistukseensa yhteensä alle 120 000 euroa ilman, että hänelle aiheutuu siitä perintöveroa (lesken puolisovähennys 90 000 euroa ja perintöverosta vapaa määrä alle 30 000 euroa, kun perinnönjättäjä on kuollut 1.1.2026 tai myöhemmin). Tämä kannattaa harkinnassa ottaa huomioon.

Entä pörssiosakkeet? Jos salkku koostuu hyvistä osingonmaksajista ja varallisuus sallii sen, että pääomaan ei tulla lesken eläessä koskemaan, kannattaa lesken saada pörssiosakkeet vain hallintaoikeudella. Näin leski saa nauttia omaisuuden tuoton, eikä hänelle aiheudu tämän omaisuuden osalta perintöveroa. Omistusoikeuden saaminen on tarpeen silloin, kun osakkeiden kauppahintoja voidaan tarvita lesken menojen kattamiseen. Toisaalta leski voi olla osaava ja intohimoinen treidaaja. Pelkän hallintaoikeuden saaminen veisi leskeltä mahdollisuuden myydä ja ostaa osakkeita. Tällaisessa tilanteessa omistusoikeus on paikallaan.

Hallintaoikeus kaikkeen perittävän jäämistöön on lesken kannalta hyvä verotuksellinen vaihtoehto, koska leskelle ei tällöin tule mitään perintöveroa maksettavaksi. Miten lasten tilanne? Lapset saavat omaisuuden omistukseensa, mutta eivät voi käyttää sitä tai saada siitä tuottoa lesken eläessä (jos oletetaan, että lapset kunnioittavat testamentin tekijän tahtoa eivätkä vaadi lakiosaansa). Perintövero heille kuitenkin määrätään heti. Tilanne voi tuntua kohtuuttomalta ja pahimmallaan aiheuttaa lapselle taloudellisia vaikeuksia. Tällaisessa tilanteessa voi harkita sitä, että testamentin tekijän rahavaroista maksetaan ainakin lasten perintöverot.

Palataan takaisin alkuperäiseen kysymykseen: ”Hallintaoikeustestamentti vai omistusoikeustestamentti?". Jos jompikumpi pitää valita, sanon ”omistusoikeustestamentti” ja jatkan ”jossa on määrätty, että leski voi halutessaan ottaa testamentin vastaan joko kokonaan tai osittain hallintaoikeustestamenttina”. Tällöin leskelle itselleen jää puolison kuoleman jälkeen mahdollisuus arvioida ja valita itselleen paras vaihtoehto.

Edellä sanotussakin on oma sudenkuoppansa: mitä jos leski on puolisonsa kuollessa niin huonossa kunnossa, ettei pysty valintaa itse tekemään? Jos valintaa ei tehdä, leski saa omistusoikeuden. Valinnanmahdollisuus kannattaa pitää avoimena tekemällä edunvalvontavaltakirja, jossa leski määrää missä tilanteessa edunvalvontavaltuutettu voi ottaa testamentin vastaan osittain tai kokonaan hallintaoikeustestamenttina. Tähän tehtävään ei voi valita henkilöä, jonka etuun valinta vaikuttaa, kuten omistusoikeuden saavaa lasta, vaan valtakirjassa on nimettävä esteetön henkilö.

Lyhyt kysymys ja pitkä vastaus – ja tämäkin vain pintaraapaisu aiheeseen. Soppaan tulee lisätä 
* avio-oikeuteen liittyvät kysymykset
* lesken lakisääteinen asumisoikeus 
* lakiosaoikeuden vaikutus
* testamentin tekijän ja tämän puolison tai muun henkilön yhteisomistussuhteet
* kuolinpesän osakkuuteen liittyvät kysymykset (pelkkä hallintaoikeuden saaminen ei tee saajasta kuolinpesän osakasta)
* mahdollisuus luopua jo vastaanotetusta hallintaoikeudesta
* tarkempi verosuunnittelu.

Vasta kun kaikki edellisetkin on huomioitu, on pelikenttä selvä.

Kun testamenttia mietitään, testamentin tekijä yrittää usein yhteensovittaa monen tahon edut. Tehtävä ei ole helppo. Ratkaisuun vaikuttaa testamentin tekijän ja tämän puolison tilanne, lasten tilanne ja tietenkin ne arvot ja tavoitteet, joita testamentin tekijä pitää tärkeinä.

Päivitys 20.11.2026: Kirjoituksen perintöveroa koskevat luvut on päivitetty vastaamaan vuoden 2026 alusta voimaan tullutta perintöveroasteikkoa.

Avainsanat: testamentti, hallintaoikeustestamentti, omistusoikeustestamentti