EU:n perintöasetus

EU:n perintöasetuksen mukaan vainajan jäämistö jaetaan hänen kuolinhetken asuinmaansa perintölain mukaan, ellei testamentissa ole toisin määrätty. Perittävä voi  määrätä testamentilla, että hänen perintöönsä sovelletaan sen maan lakia, jonka kansalainen hän oli testamentin tehdessään tai kuollessaan.

Asetusta sovelletaan EU-maissa lukuun ottamatta Tanskaa, Iso-Britanniaa ja Irlantia.

Jos esimerkiksi Suomen kansalaisella oli kuollessaan asuinpaikka Espanjassa, hänen perintöönsä sovelletaan Espanjan lakia. Espanjan laki soveltuu tällöin kaikkeen omaisuuteen, vaikka itse omaisuus olisi Suomessakin.

Ulkomaille muuttavan suomalaisen kannattaa varatua asiaan ja selvittää uuden asuinmaansa lainsäädännön sisältö. Mikäli haluaa varmistua siitä, että perimykseen sovelletaan myös jatkossa Suomen lakia, tulee asiasta määrätä testamentilla.

Testamentti voi olla syytä tehdä myös epäselvien tilanteiden välttämiseksi. Se, mikä on henkilön asuinmaa, ei ole välttämättä yksiselitteisen selvää. Monimutkaisia tilanteita syntyy mm. silloin kun oleskelu ulkomailla perustui työntekoon, mutta perittävällä oli kiinteät suhteet Suomeen.

Asetus ei vaikuta perintöverotukseen.

EU:n perintöasetuksen vaikutus pesänselvittäjän määräämiseen

EU:n perintöasetuksen pääsääntö on se, että toimivalta määrätä pesänselvittäjä on perittävän kuolinhetken asuinmaan tuomioistuimella.  Mikäli esimerkiksi Espanjassa pysyvästi asuva suomalainen kuolee, suomalaisella tuomioistuimella ei ole toimivaltaa määrätä kuolinpesään pesänselvittäjää. Toimivalta on espanjalaisella tuomioistuimella.

Mikäli kaikki kuolinpesän osakkaat yhdessä sopivat, että pesänselvittäjää koskeva hakemus voidaan käsitellä Suomessa (ns. oikeuspaikkasopimus), suomalaisella tuomioistuin voi saada toimivallan käsitellä pesänselvittäjän määräämistä koskeva hakemus.

EU:n perintöasetus ei sisällä mahdollisuutta määrätä esim. testamentilla ennakkoon siitä, minkä maan tuomioistuin voi käsitellä pesänselvittäjää koskevan hakemuksen.

EU:n perintöasetus mahdollistaa kuitenkin edellä sanotusti sen, että perittävä testamentilla määrää, minkä valtion lakia perintöä jaettaessa noudatetaan.